"Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?"
Luuk. 18:1-7
Tämä on suoraa Jeesuksen puhetta. Jumala kuulee meidän rukouksemme, kun rukoilemme kokosydämisesti ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan. Kiitos Herralle, että me emme Hänen aikataulujaan tiedä, sillä silloin meidän rukouksemme muuttuisi vallaksemme!
Kun olemme juurtuneet Sanaan ja olemme kuuliasia Jeesukselle, niin meidän rukouksemme muuttuu senkaltaisiksi, mitä Jeesus meidän tahtookin rukoilla. "Tapahtukoon sinun tahtosi" on asia, mikä niin usein jää muistamatta. Voin anoa Isältä, että "Paranna rakas Isä Jeesuksen nimessä minun sairauteni?...Mutta tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi! Silloin vastaus, oli se mikä tahansa on varmasti oikea ja Jumalan tahto on aina hyvä! Se, mitä me sydämemme uskossa anomme Isältä, sen Hän myös meille antaa! Muutenhan Raamattu valehtesi meille... (Matt. 7:7, Luuk. 11:9, Joh. 15:7, Joh. 16:24, Juud. 1:20).
Myöhemmin Jeesus kertoo vertauksen niille jotka luuli "olevansa vanhurskaita". Tähän luuloon jokainen meistä joskus lankeaa.
"Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Luuk. 18:9-14
Publikaani ei edes nähnyt itseään arvolliseksi katsoa ylös taivaisiin, vaan hän painoi päänsä maahan nöyrtyen Jumalan eteen.
Ei meilläkään ole arvoa itsessässämme. Me teemme vain "lähettäjämme tahdon"! (Joh. 6:39)
Rukoillen eteenpäin muistaen, että eilinen on jo mennyttä ja huomisesta emme voi tietää. On vain tämä kaunis hetki, minkä saamme viettää Luojamme kanssa.
"Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen." Ps. 88:2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti